“The capacity to reflect upon one’s self – attitudes, emotions, behaviour and thought – is the key ingredient in personal development… The counsellor inevitably brings into the relationship their own conscious and unconscious material, and the more they know about that, the better for the client.”
(Rose, 2018, p. 20)
Tärkeä osa terapeutin opintoja on oma henkilökohtainen kehitys ja kasvu. Osa opintojamme on Henkilökohtainen kehitys ryhmä (The personal Development Group, PD) jonka lisäksi meitä pyydetään pitämään henkilökohtaista päiväkirjaa. Tämä päiväkirja ei kulje nimityksellä oppimispäiväkirja, sillä sen on tarkoitus tutkia syvemmin tunteitamme, käyttäytymistämme, ennakkoluulojamme ja henkistä kasvuamme. Ennen opintojen alkua meitä on pyydetty lukemaan kirja, The personal development group: the student’s guide, josta alun sitaatti on lainattu (Lähde lopussa). Kirja kehotti aloittamaan päiväkirjan täyttämisen jo ennen ensimmäistä kehitys ryhmän tapaamista. Vaikka kirjoittaminen ja pohtiminen tulisi olla mahdollisimman vapaata ja estotonta, on kirja antanut siihen valmiita kysymyksiä jotka voivat helpottaa alkuun pääsyä. Itsetutkiskelukin on taito joka kehittyy harjoittaessa. Olen päättänyt jakaa henkilökohtaisen kehitykseni päiväkirjaa täällä blogini puolella.
Self-reflection Tiistai 8.9.2020
- What sort of group member are you? What part do you play? Do you behave differently in different groups, or do you have a fairly consistent pattern?
Mulla ei todellakaan ole mitään yhdenlaista tapaa käyttäytyä ryhmässä, vaan se riippuu paljon millainen ryhmä kyseessä on, kuinka usein kokoonnumme, mitä teemme ja kuinka hyvin tunnemme toisemme. Olen huomannut että mulla kestää pitkän aikaa että mä jotenkin avaudun kuorestani, ja siksi monet ryhmät pitävät mua rauhallisena ja pidättäytyneenä tarkkailijana jolla on jalat maassa ja järki päässä. Mutta olen luonteeltani täysi vastakohta. Perheessäni, ystävieni kanssa ja työpaikallani olen se ilopilleri positiivinen joka vitsailee ja saa ystävät nauramaan. Mä olen se joka tsemppaa kaikkia yrittämään ja yrittää jakaa positiviisuutta kaikille. Mä olen se joka on ns. energinen, vaikka harvoin mulla on oikeasti energiaa. Mä teeskentelen sen jotta meiningistä ei tulisi väsynyt. Aina olisin valmis lysähtämään makuuasentoon ja nukahtamaan. Ja jos ryhmä ympärillä on kovin apaattinen ja väsynyt, mulle usein käykin niin. Mutta jos ryhmä on mulle jokseenkin uhkaava enkä tunne oloani turvalliseksi niin mä jotenkin teen itselleni suojakuoren ja näytän itsestäni pidättyneen, mutta fiksun kuvan. Jotenkin alan pohtimaan ja elämään enemmän päässäni kuin fyysisesti muiden edessä. Sama narri haluaa päästä esiin, mutta on liian pelokas tulemaan esiin. Lisäksi musta löytyy se äiti hahmo. En tiedä johtuuko se siitä että olen usein se vanhin tai jolla on suhteellisen paljon elämän kokemusta, mutta aina yritän katsoa kaikkien perään ja antaa suhteellisen järkeviä ohjeita. Opastan aina että on asioita jotka pitää ottaa vakavasti, mutta elämä ei ole liian vakavaa, ja on ok joskus vähän pelleillä ja kaikki on parempaa kun voi nauraa.
2. Think about positive and negative experiences you have had in groups? Talk with yourself about them. What were the ingredients that contributed to their positive or negative feel? Size, membership, leadership, task, context – or something else that you can identify?
Mulla on ehdottomasti paljon enemmän negatiivisia kokemuksia ryhmästä kuin positiivisia, ja siitä johtuen olen aika varma että olen hyvin pidättäytyvä ryhmissä. Kaikki johtaa juurensa varmasti koulusta. Yksi niistä ryhmistä joissa ihminen on kun kokee elämänsä kriittisimmät kehitysvaiheensa. Mä olin koulukiusattu ala-asteen ensimmäisestä luokasta aina lukion vikaan. Mä en ollut hyväksytty ryhmässä, ihan sama mitä mä tein. Sama toistui vanhemmalla iällä harrastus-ryhmässä, en vain sopinut siihen muottiin persoonani ja ulkonäköni kanssa, joten päädyin syrjityksi ja minua kohdeltiin hyvin erinlailla kuin muita ryhmän jäseniä. Toistuvat negatiiviset kokemukset ovat vaikuttaneet siihen miten lähestyn ryhmiä. Olen menettänyt energiani edes yrittää ja saavun ryhmään asenteella että ihan sama, ei he musta kuitenkaan pidä niin otetaan takapakkia ja tarkkaillaan muita. Näin mä toimin sekä tanssiryhmässäni, että opinnoissani. Työpaikka on kuitenkin eri. On hyvin raskasta pitää tätä ns. roolia päällä 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikosta, joten työpaikalla kykenen olemaan oma itseni. Mä en vaan jaksa pitää roolia yllä, vaikka yritän aina ensimmäiset viikot. Tosin mä olen huomannut että jokaisella työpaikallani olen ollut hyvin pidetty ihan sellaisena omana itsenäni, että mun varmaan pitäisi jättää se etäinen rooli muissakin ryhmissä, sillä mä olen saanut todisteita että väite siitä ettenkö sopisi joukkoon, tai olisi pidetty, on todistettu mulle vääräksi useasti.
3. Imagine yourself in personal development group, what is the worst think that can happen?
Olla kiusattu taas. Olla ryhmän ulkopuolinen jäsen. Se etten sopeudu ja minulle ei annetta paikkaa ryhmässä. Se että pysyn kuoressani koko opintojen ajan, enkä pysty olemaan aidosti oma itseni.
4. Hoe would you feel is strong emotions were expressed in the group? Would you find some emotions more difficult to deal with than others?
Mä olen jotenkin käyttänyt aikaa siihen että hyväksyn vahvat tunteet, niin itselläni kuin muilla. Mä olen ollut niin maassa masennukseni kanssa että olen itkenyt niin koulussa, yliopistossa, töissä kuin julkisessa liikenteessä. Mä en enää pelkää jakaa mun vahvoja tunteitani. Mutta mä olen sen verran empaattinen ihminen että mä tunnen muiden ihmisten tunteet ja jos aistin vihan tai surun, saatan ottaa ne tunteet itseeni. Tosin nyt muistan että kyseessä ei ole empatia, sillä empatia on tuntea toisen tunteet aivan kuin ne olisivat omiaan, mutta ei menettää itseään ja tajuntaa siitä että ne eivät ole omia tunteita. Mä saatan ottaa ne omiksi tunteikseni ja oikeasti kärsiä niistä pitkään. Se on ehkä asia jonka voisin ottaa suurennuslasin alle tarkkailuun ja pyrkiä oppimaan että mun ei tarvitse kantaa toisten vahvoja tunteita ominani.
5. What would be the most difficult issues to discuss in the group?
Ehkä tunnistaa omat ja muiden heikkoudet. Jotenkin menen vieläkin puolustus kannalle jos mun heikkouksista puhutaan ja jotenkin saatan alkaa tuntemaan itseinhoa kun muusa tunnistetaan niitä piirteitä joita en haluaisi olla itsessäni. Musta tuntuu että jos yrittäisin tunnistaa toisten ihmisten kehitystä kaipaavia piirteitä, aiheutan heille saman epämukavan tunteen kun se aiheuttaa mulle, joten yleensä jätän vastaamatta. Mutta sehän ei ole hyödyllistä kenenkään kehityksen kannalta. Toinen mikä voi osoittautua vaikeaksi on hyvin eriävät arvomaailmat, mikä saattaa laukaista agressiota ja vihaa mussa. Saatan käyttäytyä silloin hyvin epäkypsästi ja loukata toista osapuolta. Tarkoitan tässä esimerkiksi vanhoillista kuvaa jossa naisella ei ole oikeutta pukeutua paljastavasti, tai jos joku pistää liikaa arvoa rahalle tai ei hyväksy vähemmistöjä.
6. Mitä mä siis odotan tältä personal development groupilta?
Mä en tiedä. Pyrin unohtaa kaikki ennakkoluulot ja mennä suht avoimin mielin. Terapia-taitojen opinnoissa mulla oli suuret odotukset. Mä ajattelin että olen ihmisten kanssa joilla on samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja kiinnostuksen kohteet. Lisäksi kaikki ovat about samaa ikäluokkaa kanssani. Toisin kävi musta tuli ulkopuolinen. En tiedä johtuiko siitä että olin ainoa jonka äidinkieli ei ole Englanti, vai siitä että menin lukkoon, mutta kaikki mun lapsuuden ja nuoruuden kiusaamistraumat syöksy esiin ja mun hyvinvointi romahti täysin. Siksi pyrin hillitä mun korkeat toiveet ja varautua pahimpaan. Tosin odotan itseltäni enemmän avoimuutta ja rohkeutta osallistua omana itsenäni. Odotan itseltäni enemmän.
References:
Rose, C. (2018). The personal development group: the student’s guide. Routledge.
